Säkeistö 1
Laukku takakonttiin ja taas on suunta uusi,
ystävän viestissä kutsu, ja mulla on jo kiire.
Keula kohti uutta lääniä, mieltä jo vähän polttelee,
se on tää tuttu matkakuume, joka mua aina hemmottelee.
Idästä länteen tai etelästä pohjoisen taa,
mä haluan nähdä, mitä kaikkea tää maa tarjoaa.
Kertosäe
Kuinka Suomi voikaan olla näin täynnä kontrasteja?
Ihan jo päällepäin näkee uusia, upeita maisemia!
On urbaania sykettä, hiljaista metsää ja aavaa rantaa,
tää värikäs maa niin paljon elämyksiä antaa.
Joka ainoa reissu on täysin unohtumaton,
ja ystävien näkeminen tien päässä se paras palkinto on!
Säkeistö 2
Maisema vaihtuu ikkunassa, murteet muuttuu korvissa,
hetkessä ollaan kaukana tutuista kotitorvista.
Miten saman rajojen sisällä voikin olla näin erilaista?
Se yllättää joka kerta, tekee jokaisesta hetkestä ainutlaatuista.
Yhdellä puolella jylhää vaaraa, toisella tasaista peltoa,
ja kaikkialla jaetaan sitä samaa, aitoa lämpöä.
Väliosa
Kahvikuppi huoltsikalla, yömyöhän jutut kaverin sohvalla,
elämä tuntuu olevan taas ihan oikealla tolalla.
Ne on värikkäitä reissuja, täynnä naurua ja sattumaa,
ei oo kahta samanlaista matkaa, ei kahta samanlaista tarinaa.
Pitkätkään kilometrit ei paina ratin takana ollenkaan,
kun tietää, kuka siellä perillä on hymyillen vastassa vaan.
Kertosäe
Sillä kuinka Suomi voikaan olla näin täynnä kontrasteja?
Ihan jo päällepäin näkee uusia, upeita maisemia!
On urbaania sykettä, hiljaista metsää ja aavaa rantaa,
tää värikäs maa niin paljon elämyksiä antaa.
Joka ainoa reissu on täysin unohtumaton,
ja ystävien näkeminen tien päässä se paras palkinto on!
Lopetus
Värikkäitä teitä, rakkaita ihmisiä...
Suomen päästä päähän, uusia seikkailuja.
Aina yllätyn uudestaan, kun karttaa eteenpäin taitan...
Seuraava reissu mielessä, taas vilkun päälle laitan.
Unohtumaton matka... kerta toisensa perään.