Säkeistö 1
Maailma tuntuu toisinaan raskaalta kantaa,
uutiset huutaa, ei armoa anna.
Päivät on pitkiä, varjot usein venyy,
välillä mietin, kuka tän kaiken kestää.
Mutta silloin mä muistan, en oo yksin tässä,
vaikka myrsky pauhaisi mun omassa elämässä.
Esikertosäe
Kun seinät kaatuu, mä tiedän minne nojaan,
on ihmisiä, jotka mut aina ottaa suojaan.
Kertosäe
Vaikka ajat on kovat ja tuuli on kylmä,
ei mun tarvitse pelätä tai eksyä pimeään.
Mulla on ihmiset, jotka pitää pystyssä,
Katariina tuo valon mun sydämessä.
Hyvät ystävät aina vierellä kulkee,
tää turvaverkko mut pahimmalta sulkee.
Säkeistö 2
Joskus tuntuu että usko meinaa kokonaan loppua,
kun arjen harmauteen ja paineisiin alkaa tottua.
Mutta silloin yks puhelu tai pelkkä katse riittää,
en voi kuin olla hiljaa ja teitä siitä kiittää.
Ne tärkeät ihmiset, rakkaat ja läheiset,
teette tästä kaikesta taas pikkuisen selkeemmän.
Esikertosäe
Kun seinät kaatuu, mä tiedän minne nojaan,
on ihmisiä, jotka mut aina ottaa suojaan.
Kertosäe
Vaikka ajat on kovat ja tuuli on kylmä,
ei mun tarvitse pelätä tai eksyä pimeään.
Mulla on ihmiset, jotka pitää pystyssä,
Katariina tuo valon mun sydämessä.
Hyvät ystävät aina vierellä kulkee,
tää turvaverkko mut pahimmalta sulkee.
Väliosa
Ei haittaa vaikka huomisesta ei ois mitään tietoa,
kun ympärillä on tällaista jengiä, aivan uskomatonta ja hienoa.
Me jaetaan taakat ja me jaetaan kaikki ilot,
yhdessä me voitetaan nää elämän vaikeimmat asiat.
Kertosäe
Vaikka ajat on kovat ja tuuli on kylmä,
ei mun tarvitse pelätä tai eksyä pimeään.
Mulla on ihmiset, jotka pitää pystyssä,
Katariina tuo valon mun sydämessä.
Hyvät ystävät aina vierellä kulkee,
tää turvaverkko mut pahimmalta sulkee.
Lopetus
Kiitos kun ootte.
Kiitos kun jäätte.
Yhdessä me tästäkin yli mennään.
Aina.