Säkeistö 1
Seitsemän vuotta, monta mutkaa tiellä,
aurinkoa kasvoilla ja pimeyttä siellä.
On naurettu niin, ettei henki meinaa kulkea,
ja joskus vain istuttu, kun ei sanoja voi pukea.
Sä oot nähnyt päivät, joita muut ei ehkä nää,
kantanut enemmän kuin moni ymmärtääkään.
Silti seisot siinä, pää pystyssä edelleen,
et pyydä maailmalta lupaa olla sellainen.
Esikertosäe
Ja vaikka elämä on koittanut meitä koetella,
ei se saanut meidän väliimme muuria rakentaa.
Jotkut ihmiset vain jäävät,
vaikka kaikki muu voi kadota.
Kertosäe
Henna, sä oot voimaa, jota ei voi murtaa,
sellainen liekki, jota myrskyt eivät sammuta.
Sua kunnioitetaan, eikä suotta ollenkaan,
sä seisot omilla jaloillas, vaikka maailma horjahtaa.
Ja jos joskus sun voimasi hetkeksi väsyy,
mä olen siinä vierellä, kun muu maailma häipyy.
Seitsemän vuotta, eikä loppua näy,
paras ystäväni — rinnallasi mä käyn.
Säkeistö 2
Me ollaan nähty ilot, nähty surujenkin maa,
ne hetket kun on vaikea edes huomiseen uskaltaa.
Mut aina jostain löytyi vielä yksi askel uus,
ja ehkä juuri siitä syntyy oikea ystävyys.
Sussa on sydän, jota maailma tarvitsis enemmän,
vahva mutta lämmin, et jätä ketään yksinään.
Ja vaikka moni näkee vain sen voiman pinnalla,
mä tiedän kuinka paljon hyvää kulkee sen mukana.
Esikertosäe
Ei meidän tarvitse toisillemme mitään todistaa,
vuodet ovat tehneet sen jo puolestamme aikanaan.
Kun kaikki ympärillä muuttuu,
jotkut ihmiset vain jäävät.
Kertosäe
Henna, sä oot voimaa, jota ei voi murtaa,
sellainen liekki, jota myrskyt eivät sammuta.
Sua kunnioitetaan, eikä suotta ollenkaan,
sä seisot omilla jaloillas, vaikka maailma horjahtaa.
Ja jos joskus sun voimasi hetkeksi väsyy,
mä olen siinä vierellä, kun muu maailma häipyy.
Seitsemän vuotta, eikä loppua näy,
paras ystäväni — rinnallasi mä käyn.
Väliosa
Jos vielä seitsemän kertaa seitsemän vuotta kuljetaan,
ja maailma ehtii ympäriltä muuttua kokonaan,
mä uskon että jonain päivänä taakse katsotaan
ja nauretaan:
”Ei meitä sitten mikään saanut luovuttamaan.”
Ei ilot yksin tehneet meistä tällaisia,
ei surutkaan onnistuneet repimään erilleen.
Jokainen vuosi jätti jotain sydämeen,
ja jos saisin valita uudelleen —
valitsisin sut ystäväksi uudelleen.
Viimeinen kertosäe
Henna, sä oot voimaa, jota ei voi murtaa,
sellainen liekki, jota myrskyt eivät sammuta.
Sua kunnioitetaan, ja mä tiedän kyllä miksi,
mut mulle kaiken lisäksi sä oot korvaamaton ystäväni.
Ja jos joskus koko maailma sua vastaan käy,
mä olen siinä vierellä, enkä mihinkään häivy.
Seitsemän vuotta — vasta alkua tää,
mitä ikinä tulee vastaan,
meidän ystävyys jää.
Lopetus
On ollut iloa,
on ollut surua,
mut ei mitään sellaista,
mikä meidät erottaa.
Seitsemän vuotta rinnakkain,
ja matka jatkuu vaan.
Henna — paras ystäväni,
aina kun tarvitaan.